Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) tuomitsi 17. heinäkuuta Suomen valtion maksamaan lähes 14.000 euron vahingonkorvauksen sekä oikeudenkäyntikulut sairaanhoitajalle, jonka potilastiedot levisivät liian laajalle sairaalassa.
Sairaanhoitaja työskenteli 1989–1994 samassa sairaalassa, jossa hän oli hoidettavana hiv-tartunnan johdosta. Vuoden 1992 alkupuolella hän alkoi epäillä, että työyhteisössä tiedetään hänen sairaudestaan. Kun hän kertoi tästä lääkärilleen, muutettiin hoitavan klinikan järjestelmää niin, että vain hoitavat henkilöt pääsevät potilastietoihin. Sairaanhoitajan henkilöyskin vaihdettiin hänen potilastietoihinsa.
Vuonna 1995 työnantaja ei enää uusinut sairaanhoitajan työsopimusta. Hän valitti tietovuodosta vuonna 1996 lääninhallitukseen, joka vaati sairaalaa selvittämään, kuka oli käsitellyt hänen potilastietojaan. Sairaalan mukaan tätä oli mahdotonta selvittää, samoin kuin sitä, oliko kukaan ylipäätään hänen tietojaan tutkinut.
Lääninhallitus oli 1997 samaa mieltä, mutta kehotti sairaalaa parantamaan tietosuojaa niin, että kaikista potilastietojen katselijoista jää tieto. Sairaala toteutti parannuksen maaliskuussa 1998, mistä lähtien kaikki potilastietoja katselleet voitiin jäljittää jälkikäteen.
Toukokuussa 2000 sairaanhoitaja vaati käräjäoikeudessa sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä korvausta taloudellisista menetyksistä ja henkisistä kärsimyksistä, koska rekisterinpitäjä ei ollut pystynyt suojaamaan hänen tietojaan.
Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen huhtikuussa 2001 sillä perusteella, että hoitajalla ei ollut näyttöä hänen potilastietojensa laittomasta katselusta. Käräjäoikeudella oli käytössään muun muassa tietosuojavaltuutetun lausunto.
Päätös pysyi maaliskuussa 2002 hovioikeudessa samoin perustein, vaikka hovi katsoi, että kantajan kertomus työtovereiden vihjailuista oli uskottava. Hovioikeus määräsi hakijan maksamaan oikeudenkäyntikuluja noin 5300 euroa.
Sairaanhoitaja haki valitusoikeutta korkeimpaan oikeuteen muun muassa sillä perusteella, että hänen oikeuttaan yksityiselämän kunnioittamiseen oli loukattu. Korkein oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen joulukuussa 2002.
Kesäkuussa 2003 sairaanhoitaja vei asian EIT:een vedoten artiklaan 8 (Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) Euroopan yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi.
EIT tuomitsi artikla 8:n nojalla Suomen valtion maksamaan hakijalle 5770 euron korvauksen taloudellisista menetyksistä, 8000 euron korvauksen ei-taloudellisista menetyksistä sekä 20.000 euroa korvauksena oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
EIT katsoi, että hakija oli hävinnyt siviilioikeudessa, koska hänellä ei ollut mahdollisuutta osoittaa potilastietojen päässeen vääriin käsiin. Tämä taas johtui sairaalan puutteellisesta henkilörekisterilain noudattamisesta. Asiaankuulumattomat henkilöt pääsivät katselemaan potilaan tietoja, eikä siitä jäänyt tietoa mihinkään. EIT:n mukaan suomalaiset tuomioistuimet eivät antaneet tälle riittävää painoa.
Vastauksessaan EIT:lle Suomen hallitus ei selittänyt, miksi sairaala oli menetellyt väärin.
hs.fi |tietosuoja.fi |Ulkoasianministeriön tiedote |EIT:n tuomio (doc) (engl.)