Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan hiv-positiivisen riski saada luunmurtuma on 60 % väestön keskiarvoa suurempi.
Hiv-positiivisten keskuudessa luunmurtumia esiintyy 2,87 sataa henkilöä kohden, kun väestön keskimäärä on 1,77.
Hiv-positiivisilla naisilla murtumaluku oli 2,44 ja muilla naisilla 1,72 per sata. Nikamamurtumissa luvut olivat naisilla 0,81 vs. 0,45, rannemurtumissa 1,31 vs. 0,83 ja lonkkaluumurtumissa 0,47 vs. 0,56.
Miesten keskuudessa murtumat olivat hiv-positiivisilla selvästi yleisempiä (3,08 per sata) kuin hiv-negatiivisilla (1,83 per sata), ja kaikissa murtumatyypeissä hiv-positiiviset johtivat: nikama 1,03 vs. 0,49, ranne 1,46 vs. 0,99 ja lonkkaluu 0,79 vs. 0,45.
Tutkimustulokset viittasivat myös siihen, että hiv-positiivisten murtumaluvut kasvaisivat iän myötä muuta väestöä nopeammin.
Tutkijat myöntävät, että hiv-positiivisten luunmurtumien yleisyyden perimmäinen syy tai syyt ovat vielä selvittämättä. Ehdokkaiksi he mainitsevat lääkityksen, mahdollisen alipainon sekä itse hiv-infektion, johon liittyy aineenvaihdunta- ja tulehdushäiriöitä.
Joka tapauksessa tutkijoiden mukaan lukemat osoittavat, että hiv-positiivisten ihmisten luuntiheyden arviointi ja luunmurtumien ennaltaehkäisy on tärkeää.