Yhdysvalloissa raportoitin 5.6.1981 harvinaisesta keuhkokuumeesta viidellä homomiehellä. Sairaus todettiin myöhemmin aidsin liitännäissairaudeksi. Tällöin sairaudella ei vielä ollut nimeä. Vuonna 1982 sairaus sai nimen aids. 1983 ranskalaiset tutkijat eristivät hi-viruksen, jota tuolloin nimitettiin HTVL-III:ksi tai LAV:ksi. Vuonna 1985 Yhdysvalloissa hyväksyttiin ensimmäinen hiv-testi, jolloin veripankit aloittivat viruksen testauksen luovutetusta verestä. Vuonna 1986 viruksen nimeksi tuli hiv ja sen aiheuttaman taudin aids.
Taudin alkuajat olivat synkkiä. Edes taudin pysäyttävää hoitoa ei ollut. Aidsista tuli monissa maissa kuolinsyy nro 1 varsinkin miesten keskuudessa. Eri lääkkeitä oli kokeilussa ja niistä ensimmäinen oli AZT, jonka todettiin auttavan aidsin hoidossa. Se oli pitkään ainoa hyväksytty lääke. Vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen tuli useampia lääkkeitä markkinoille ja länsimaissa aids-kuolemat kääntyivät laskuun. Nykyään taudin pysäyttäviä lääkkeitä on monia ja niinpä esim. äiti-lapsi tartunnat maailmalla ovat laskeneet ja lääkityksellä oleva hiv-positiivinen voi elää lähes normaalin pituisen elämän.
Tänä päivänä Unaids arvio, että yli 34 miljoonala on hiv-tartunta ja noin 30 miljoonaa on kuollut aidsiin. Matalan- ja keskitulon maissa noin 6,6 miljoonaa hiv-positiivista saa lääkitystä; lähes 22-kertaisesti verrattuna vuoteen 2001. Siitäkin huolimatta, että lääkitys on yhä useamman saatavilla, on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät saa lääkkeitä; vuoden 2010 loppuun mennessä noin 9 miljoonaa.
Tällä hetkellä huolestuttavaa on, että satsaukset hivin ja aidsin vastaiseen työhön pienevät. UNAIDS kehottaakin investoimaan rahaa nyt, kun myönteisiä tuloksia hivin ja aidsin vastaisessa taistelussa on saatu. Muuten panostuksia tarvitaan myöhemmin moninkertaisesti.
Katso lisää esimerkiksi:
UNAIDS http://www.unaids.org/en/
CNN http://edition.cnn.com/2011/HEALTH/06/03/blindphoto.irpt/index.html