Kategoriat
Uutiset

YK:n hiv/aids-huippukokouksessa muistettiin hivin 30-vuotista historiaa ja asetettiin tavoitteeksi nolla uutta hiv-tartuntaa, nolla aids-kuolemaa ja nolla syrjinnälle

New Yorkissa 8.-10.6.2011 pidetty kokous oli vuoden 2001 historiallisen aids-erityisistunnon toinen seurantakokous. Kokouksen tarkoituksena oli arvioida hiv/aids-työn edistymistä viimeisten kymmenen vuoden aikana; suhteessa vuoden 2001 erityisistunnon ja vuoden 2006 korkean tason kokouksen loppuasiakirjoissa mainittuihin sitoumuksiin. Kokouksessa hyväksyttiin myös loppuasiakirja, joka perustui suurelta osin YK:n pääsihteeri Ban Ki Moonin raporttiin ”Uniting for universal access: towards zero new infections, zero discrimination and zero AIDS-realtaed deaths”.

 

Raportissaan pääsihteeri Ban Ki Moon antoi kansainväliselle yhteisölle 6 suositusta, jotka toimivat pohjana kokouksessa: 1) puolittaa seksiteitse saadut hiv-tartunnat, 2) taata lääkitys 13 miljoonalle hivin kanssa elävälle ihmiselle vuoteen 2015 mennessä, 3) puolittaa hiv-tartunnan saaneiden tuberkuloosikuolemat, 4) eliminoida hivin tarttuminen äidistä lapseen eli vertikaali tartunnat, 5) tarjota aidsin vaikutuspiirissä elävien lapsille ja haavoittuvimmille perheille tukea, jolla taataan lasten pysyminen koulussa sekä 6) puolitetaan niiden maiden määrä, jotka asettavat hiv-tartunnan saaneille rajoituksia maahan pääsylle, oleskelulle ja asumiselle.

Kokouksessa New Yorkissa YK:n pääsihteeri muistutti, että nolla-tavoitteen saavuttamiseksi on puhuttava myös aroista aiheista ja asioista. Kokouksessa tuotiin esiin muun muassa, että esimerkiksi anonyymin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tai ”key populations” termin sijaan voitaisiin eri ryhmät mainita nimeltä, jotka ovat syystä tai toisesta ovat enemmän alttiita hiv-tartunnalle kuin valtaväestö. 

Kokouksen julkilausuman mukaan tavoitteena on erityisesti lisätä ennaltaehkäiseviä toimia kaikkein alttiimpien väestönosien keskuudessa. Loppuasiakirjassa mainitaan erityisesti miehet joilla on seksiä miesten kanssa (msm), suonensisäisiä huumeita käyttävät ihmiset ja seksityöntekijät. Jokaisen maan voi kuitenkin määritellä hiv-tartunnalle alttiimmat erityisryhmät epidemiologisen ja kansallisen kontekstin puitteissa.

Suomi toi esiin omassa puheessaan, ja korosti myös neuvotteluissa, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä oikeuksia, seksuaalikasvatusta sukupuolten tasa-arvosta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja seksiteitse tarttuvista taudeista sekä nuorten tärkeää asemaa nolla-tavoitteen saavuttamisessa niin uusien hiv-tartuntojen, aids-kuolemien kuin syrjinnän osalta. Toisena kokonaisuutena Suomen puheessa tuotiin esiin pitkäaikainen sitoutunut UNAIDS:n tukeminen ja tulevaisuuden haasteet kehitysyhteistyön rahoituksen saralla.

Loppuasiakirjassa todetaan tämän hetken tilanteesta muun muassa:

 

  • Maailmassa elää 33 miljoonaa ihmistä, joilla on hiv-tartunta, yli 30 miljoonaa ihmistä on kuollut aidsiin, yli 16 miljoona lasta on jäänyt orvoksi aidsin takia ja joka päivä ilmaantuu yli 7 000 uutta hiv-tartuntaa.
  • Hiviin ja aidsiin on kohdistettu enemmän varoja kuin mihinkään toiseen yksittäiseen sairauteen. Vuoden 2001 hiv/aids rahoitus oli 1.8 miljardia dollaria ja vuonna 2010 rahoitus oli noussut 16 miljardiin dollariin. Joskin todettiin, että rahoitus ei ole riittävä ja haasteita rahoituksen saralla on tiedossa.
  • Maailman laajuisesti tarkasteltuna hiv koskettaa eniten naisia ja lapsia.
  • Kolmasosa uusista hiv-tartunnoista on 15–24-vuotiailla nuorilla; joka päivä 3 000 nuorta saa hiv-tartunnan. 

    Kokousen virallinen sivu: un.org Unite for Universal Access