Kategoriat
Uutiset

10 vuotta Swiss statementistä – mitä nyt?

”Hoidettu hiv ei tartu”, julistivat sveitsiläisasiantuntijat ensimmäisen kerran tasan kymmenen vuotta sitten. Swiss statementtinä tunnettu julkilausuma sai huomiota ympäri maailman ja muutti monen ihmisen elämän hetkessä valoisammaksi.

Mikä Swiss statement? 30. tammikuuta 2008 Sveitsin liittovaltion aids-asioiden komissio (Swiss Federal Commission for AIDS-related Issues, nykyisin Swiss Federal Commission for Sexual Health) julkaisi hi-virusta koskevan lausunnon, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Swiss statement. Lausunto kokosi yhteen sen aikaiset epidemiologiset ja biologiset tiedot, joiden mukaan hiv-tarttumisen riskiä parisuhteessa, jossa hiv-positiivinen on ollut säännöllisellä ART-lääkityksellä vähintään kuusi kuukautta, ei ole olemassa.

Swiss statement pohjautui tiedolle, jonka mukaan hoitohenkilökunnan tietoon ei ollut saapunut yhtäkään tapausta, jossa hi-virusta kantava, ART-lääkityksellä oleva henkilö, olisi tartuttanut taudin eteenpäin. Myöskään tiedon julkistamisen jälkeen ei maailmanlaajuisesti raportoitu yhtäkään tapausta.

Ensireaktiot Swiss statementiin

Julkaisu, joka oli alun perin suunnattu sveitsiläisille terveydenhuoltoalan ammattilaisille siitä, miten tiedottaa potilaita ja heidän partnereitaan hiviin liittyvissä asioissa, sai saman tien kansainvälistä huomiota. Reaktiot olivat sekä lausunnon puolesta että vastaan.

Positiiviset reaktiot tulivat ennen kaikkea potilasryhmiltä, joiden mukaan lausunto paransi hiv-positiivisten elämänlaatua ja integroitumista yhteiskuntaan. Siitä puhuttiin myös ensimmäisenä julkilausumana, joka tarjosi selkeää informaatiota ART:ista ja sen mahdollisuuksista vapauttaa hiv-positiiviset ikuisesta syyllisyyden taakasta, ahdistuksesta ja rikosoikeudellisista peloista.

Negatiiviset reaktiot sen sijaan tulivat ennen kaikkea terveys- ja hyvinvointialan puolelta. Yhtäältä sanottiin, että vaikka lausunto oli totta, sitä ei olisi pitänyt julkistaa siksi, että se mahdollisesti lisäisi riskikäyttäytymistä ja näin ollen myös sekä hivin että muiden sukupuolitautien tarttumista. Toisaalta sanottiin myös, että riski saada hiv-tartunta oli yhä olemassa, vaikkei tähän ollut perusteluja. Lausunnon puolesta puhujat kuitenkin kyseenalaistivat, olisiko ollut eettistä pimittää potilailta tietoa vain siinä pelossa, että riskikäyttäytyminen saattaisi lisääntyä?

Miksi Swiss Statementin kanssa oli kiire?

Oli useita syitä, miksi Swiss statementin kanssa ei aikailtu.

Yksi oli se, että Sveitsissä oli lausunnon julkaisuhetkellä useita väärin perustein syytettyjä henkilöitä, joiden rikos oli hivin mahdollinen tartuttaminen.

Toinen syy olivat keskenään eri hiv-statuksella elävät heteroparit, jotka halusivat saada lapsia, mutteivät uskaltaneet harrastaa kondomitonta seksiä tartunnan pelossa. Kun tällaisille pareille jo vuonna 2003 alettiin kertoa minimaalisesta tartuntariskistä, lähes kaikki heistä siirtyivät pois siihen asti suositusta, kalliista keinohedelmöityksestä. Tämä taas osoitti, että hiv-positiiviset ja heidän parinsa tekivät merkittäviäkin päätöksiä neuvontaan perustuen.

Viimeinen syy, miksi asiantuntijat päättivät edesauttaa Swiss statementissä esitetyn tiedon leviämistä ja näin ollen myös seksikumppaneiden jaettua päätöksentekoa oli se, kuinka epätasapainossa pelättyjen riskien ja tosiasiallisten riskien välinen suhde esimerkiksi suuteluun ja C-hepatiittiin liittyen oli.

2018 – ei yllättäviä uutisia

Yhä tänä päivänä, 10 vuotta myöhemmin, Swiss statement pitää paikkaansa. Tärkein todistusaineisto sen puolesta on edelleen, ettei yhtäkään, vähintään kuusi kuukautta ART-terapiassa olleen potilaan seksikumppanin tartuntaa ole raportoitu missään päin maailmaa. Vaikka kondomiton seksi on Swiss statementin jälkeen lisääntynyt, hiv-tartunnat ovat muun muassa Sveitsissä vähentyneet huomattavasti lausunnon jälkeen.

Jatkuvasti lisääntyvistä näytteistä huolimatta Swiss statement ei edelleenkään ole saavuttanut maailmanlaajuista hyväksyntää. Keskustelua sen paikkaansa pitävyydestä käydään edelleen, vaikka kaikki todistusaineisto on lausunnon puolella. Esimerkiksi CDC (Centres for Disease Control and Prevention) on kuitenkin sitä mieltä, että hiv-negatiivisen parin pitäisi käyttää PrEp:iä, vaikkei yhtäkään hiv-tartuntaa ole raportoitu säännöllisellä lääkityksellä oleviin hiv-positiivisiin liittyen.

Myös Swiss statementin positiiviset vaikutukset ovat kuitenkin ylittäneet asiantuntijoiden odotukset. Vuoteen 2008 Sveitsi oli yksi maista, jossa oli eniten hiv-potilaisiin kohdistuvia rikossyytöksiä koko maailmassa. Julkaisun jälkeen ei säännöllisellä ART-lääkityksellä olevia hiv-potilaita ole kuitenkaan voitu enää syyttää tartunnan leviämisestä, minkä vuoksi syytöksiä hiv-tartunnoista ei ole ollut. Myös hiv-positiivisten tarve keinosiemennykselle on loppunut täysin.

10 vuotta myöhemmin – mitä nyt?

Vaikka Swiss statementistä tulee tänään kuluneeksi 10 vuotta, on monessa maassa yhä yllättävän vähän tietoa sen sisällöstä. Edes kansainvälisessä mediassa ei tunnuta aina tietävän säännöllisen ART-lääkityksen vaikutuksesta hivin tarttuvuuteen, vaan hiv-tartunnoista uutisoidaan usein potilasta syyttäen.

Onneksi kuitenkin asiaan vihkiytyneet terveydenhoitoalan ammattilaiset puhuvat yhä useammin Swiss statementin puolesta sekä julkisesti että potilaille, ja toivomus on, että myös Suomessa päästään tiedon leviämisen myötä vähitellen eroon hiviin liittyvästä stigmasta.

Käännetty osittain artikkelista HIV is not transmitted under fully suppressive therapy: The Swiss Statement – eight years later (Swiss Med Wkly. 2016; 146: w14246)

Lisätietoja Swiss statementistä verkossa:

https://smw.ch/resource/jf/journal/file/view/article/smw/en/smw.2016.14246/smw.2016.14246.pdf/
https://www.preventionaccess.org/community