Voitin itseni osallistumalla miesten kurssille
Positiivisten miesten hyvinvointikurssi järjestettiin syys-lokakuun vaiheessa Sipoossa kurssikeskuksessa. Bongasin kurssin Positiivisten Internet-sivuilta. Kurssi kesti torstai illasta sunnuntai aamupäivään. Ohjelma lupasi vireystilan käsittelyä psykofyysisestä näkökulmasta. Lisäksi luvassa oli ohjattua liikuntaa ja vapaata ohjelmaa muiden osallistujien kanssa.
Mulle kurssille osallistuminen ei ollut helppo päätös. Mietin pitkään, lähdenkö mukaan. Sain hiv-diagnoosin kolme vuotta sitten. Sairaus oli pitkälle edennyt ja kolme vuotta on ollut melko kivikkoista tietä, jota olen kulkenut turhankin yksin. Vain kumppanini tietää hivistäni. Meillä on ollut monta kertaa lääkärini kanssa keskustelua siitä, että vertaistuesta voisi olla minulle hyötyä. Olen ymmärtänyt sen itsekin, mutta kynnys on ollut liian korkea. En ole uskaltanut tulla mukaan tapaamisiin. Kulunut vuosi on raskas ja nyt syksyllä havahduin siihen, että en selviä tästä yksin tai pelkästään kumppanin tuella. Kun näin kurssi-ilmoituksen, ajattelin, että tuo voisi olla minulle hyvä. Ohjelma lupasi eväitä oman hyvinvoinnin parantamiseen. Jo osallistumispäätös tuntui hyvältä.
Kun kurssin aika koitti, mua jännitti ihan kamalasti, mutta ihan turhaan. Tapani oli meitä vastassa ja huolehti välittömällä tyylillään siitä, että kurssille oli helppo tulla. Kaikki osallistujat tuntuivat heti alusta lähtien mukavilta ja avoimilta ja ihan ensimmäisestä illasta lähtien kurssilla oli turvallinen ja luottamuksellinen henki. Iso juttu oli jo se, että sai olla yhdessä muiden samanlaisia asioita kokeneiden hyvien tyyppien kanssa.
Saapumisiltana tutustuimme toisiimme rennon keskustelun myötä. Perjantai aamuna PT Tuukka Lajunen kertoi meille ravinnosta ja antoi vinkkejä terveelliseen arkeen sekä veti tosi kivan ohjatun ja kaikille sopivan ja riittävän haastavan liikuntatunnin ulkona. Päivällä oli mahdollisuus kävellä tai osallistua taidegalleriakäynnille ja illalla keskustelimme nuotiopiirissä siitä, mitä positiivista hiv on tuonut meille ja miten se on vaikuttanut seksiin ja seksuaalisuuteen. Tosi paljon saimme kokoon hyviä juttuja. Moni kertoi, että hiv on tuonut elämään paljon myös hyviä asioita, kuten uusia ystäviä, henkistä kasvua ja kehittymistä. Eikä seksikään ole loppunut, vaan monella jopa parantunut.
Lauantaina Tapani ohjasi meille aivan upean rentoutustunnin, jossa oli ripaus joogaa ja taijiita. Tapani oli tosi muutenkin kiva kurssin vetäjä, koska hän osasi olla yksi meistä. Iltapäivällä syvennyimme omaan ajattelutapaan ja itsetuntemukseen kehopsykoterapeutti Mikon ohjaamana. Mikko veti myös hienon rentoutushetken, joka oli niin rentouttava, että nukahdin.
Jokaisena päivänä oli mahdollisuus ja riittävästi aikaa omaan lepoon ja muihin osallistujiin tutustumiseen sekä ulkoiluun ja saunomiseen. Pääsin juttelemaan monien osallistujien kanssa heidän elämästään ja hivistä. Mukana oli pitkään sairastaneita ja sellaisia, joille hiv oli tuore asia. Oli ihan mielettömän hienoa tutustua ihmisiin ja jakaa omia kokemuksia sekä kahdenkeskisissä keskusteluissa että ryhmäkeskusteluissa. Mulle vertaistuki avautui kurssilla ihan tavalliseksi yhdessä toimimiseksi, jolla tuetaan toistemme selviytymistä. Koko aikaa ei tarvitse puhua sairaudesta, vaan yleensä elämästä. Kokemus oli tosi hieno ja antoi paljon eväitä omaan jaksamiseen.
Sunnuntaina oli hieno lähteä kotiin voimaantuneena. Kävimme sunnuntaina vielä keskustelun siitä, millainen kurssi oli ja kokosimme kehittämisehdotuksia ja ideoita. Mua viehätti eritysesti idea siitä, että kursseilla hyödynnettäisiin myös osallistujien taitoja ja osaamista. Kaikki olivat sitä mieltä, että ruoka oli ollut hyvää ja sitä oli tarjolla yllin kyllin.
Kurssi oli hieno kokemus. Se tuli juuri mun elämään sopivaan hetkeen, vaikka olisin ehkä hyötynyt vertaistuesta aiemminkin. Aion jatkossa osallistua positiivisten tapahtumiin, eikä mun tarvitse enää jännittää, kun olen kerran uskaltanut lähteä mukaan. Jos Sinä pohdit, että lähtisitkö mukaan, niin lähde ihmeessä rohkeasti mukaan.
Nimimerkki ”Keep Fighting”