Kuva: Blue Punk Tattoo
Haastattelimme tatuointeihin liittyen helsinkiläistä Scarletia, joka tunnetaan myös tatuointiartisti BluePunkina. Hänen mukaansa suomalaisessa tatuointikulttuurissa on paljon korjattavaa.
– Etsiessäni kolme vuotta sitten studiota Helsingistä törmäsin toistuvasti siihen, että tatuointiliikkeiden nettisivuilla erikseen kieltäydyttiin tatuoimasta hiv-positiivisia. Olin tästä järkyttynyt ja kuvittelin sellaisen olevan Suomessa laitonta.
Tavallisesti tatuointia hankittaessa täytetään esitietolomake, jossa kysytään asiakkaan henkilö- ja terveystietoja. Usein lomakkeessa on kysymys myös hiv-infektiosta.
– Tämä ei ole ainoastaan tungetteleva, vaan myös täysin tarpeeton kysymys, Scarlet sanoo.
Mikä oikeus tatuointiartistilla on vaatia tietoa kenenkään hiv-statuksesta?
Hiviin liittyvä stigma ulottuu myös tatuointiliikkeisiin, mikä johtuu Scarletin mukaan epätietoisuudesta ja siitä, etteivät tatuoijat ole hankkineet itselleen tarvittavaa tietotaitoa.
– Kuullessaan sanan hiv, ihmisille tulee heti mieleen 80-luvun epidemia ja parantumaton sairaus. He tuntuvat olevan täysin tietämättömiä hiv-hoidon kehityksestä ja siitä, ettei hiv-tartunta enää tarkoita samaa kuin tuolloin.
Scarletin mukaan tatuoijat kouluttautuvat usein vanhempien tatuoijien opissa, jolloin vanhat tiedot liikkuvat suusta suuhun ja sukupolvelta toiselle. Näin ollen myös vanhentuneet käsitykset hivistä istuvat tiukassa. Asiat tehdään tietyllä tavalla, koska ”näin on aina tehty”, eikä kukaan välttämättä kyseenalaista vanhentuneita tapoja tai tietoja.
– Monet tatuoijat eivät edes osaa selittää, minkä vuoksi he kysyvät asiakkailtaan heidän hiv-statuksestaan.
Suomessa yksityiset yrittäjät voivat elinkeinovapauden nojalla lähtökohtaisesti valita asiakkaansa, kunhan tämä tapahtuu ketään syrjimättä. Lain tulkinta on kuitenkin edelleen epäselvä, ja käytännössä tatuoijalla on mahdollisuus kieltäytyä tatuoimasta hiv-positiivista.
Ongelma tatuointien ympärillä tiivistyy siis lopulta kysymykseen perus- ja ihmisoikeuksista.
Täysin hallittavissa olevan ja tarttumattomaksi todistettavan viruksen ei pitäisi rajoittaa tai estää tatuointikokemuksesta nauttimista.
– Sitä paitsi tavalliset hygieniatoimenpiteet, kuten uusien ja steriilien välineiden käyttäminen sekä pintojen desinfioiminen tulisi tehdä jokaisen asiakkaan kohdalla – riippumatta terveydellisestä taustasta.
Scarlet on kotoisin Manchesterista ja on asunut ja työskennellyt Helsingissä jo kolme vuotta. Hän on erikoistunut vesivärityylillä tehtäviin tatuointeihin. Omalla studiollaan hän ottaa huomioon ihmisten erilaiset lähtökohdat ja pyrkii luomaan mahdollisimman turvallisen ilmapiirin ja mukavan tatuointikokemuksen kaikille asiakkailleen.
Erityisen tervetulleeksi hän toivottaa naiset ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat. Hän kehottaa kaikkia miettimään tarkkaan, millaisessa tatuointiliikkeessä haluaa asioida. Omasta hyvinvoinnista ei tässäkään suhteessa tarvitse tehdä kompromisseja, sillä vaihtoehtoja kyllä riittää.
– Epämukava kokemus tatuointiartistin luona voi jättää ihmiseen trauman tai lisätä stigman kokemusta.
Scarlet kehottaa ottamaan yhteyttä tatuointiartistiin suoraan ja kysymään hiv-positiivisten tatuoimisesta. Mitä enemmän asia on esillä ja nousee myös tatuoijien tietoisuuteen, sitä nopeammin stigmaan voidaan vaikuttaa.
Tiedä ainakin tämä hivistä ja tatuoinneista:
- Lääkitty hiv ei tartu.
- Hi-virus ei säily ihmisen ulkopuolella tartuttavana.
- Hiv-statuksen paljastamatta jättäminen ei ole Suomessa rikos.
- Kenelläkään ei ole velvollisuutta paljastaa omaa hiv-statustaan.
- Hiv tarttuu ihmisiltä, jotka eivät ole tietoisia omasta hiv-tartunnastaan.
- Tatuointiartistien tulee tehdä samat ja riittävät hygieniatoimenpiteet huolimatta siitä, onko tietoa tatuoitavan hiv-positiivisuudesta vai ei.
Tutustu BluePunkin työhön tatuointistudion nettisivuilla.