AIDS2024-konferenssissa esiteltiin tuoreimpia tutkimuksia monista eri näkökulmista hiviin ja hivin kanssa elämiseen liittyen. Perjantain aamusessiossa viisi tutkijaa kertoi tutkimuksistaan, joista jokaisessa oli mielenkiintoiset ja keskenään erilaiset lähestymistavat stigmaan ja syrjintään.
Intersektionaalinen stigma Yhdysvalloissa
Kaitlyn Atkinsin esittelemässä tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvalloissa stigman eri muotoja ovat kokeneet muita useammin hiv-positiiviset, ei-valkoiset miehet, joilla on seksiä miesten kanssa. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset kohtaavat suhteettoman paljon sosiaalista ulossulkemista ja väkivaltaa, ja he ovat korkeammassa riskissä saada muita seksitauteja. Tutkijat toteavat, että tarvitaan rakenteellisia muutoksia systemaattisen ulossulkemisen, väkivallan ja muiden haittojen vähentämiseksi tulevaisuudessa.
Kyky suojautua seksitaudeilta Saksassa
Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää terveydestään huolta haluamallaan tavalla. Mahdollisuus suojautua seksitaudeilta on yksi, iso osa omasta terveydestään huolehtimista. Tähän mahdollisuuteen ja kokemukseen kyvystä suojautua seksitaudeilta voivat kuitenkin vaikuttaa monet itsestä riippumattomat tekijät. Mario Martín-Sánchez esitteli tutkimuksen, jonka mukaan toistuvat stigman ja syrjinnän kokemukset vähensivät ihmisen kyvykkyyttä suojautua hiv-tartunnalta ja muilta seksitaudeilta haluamallaan tavalla. Tutkimuksessa todettiin, että tämä koskettaa erityisesti trans- ja ei-binäärisiä ihmisiä.
Hivin kriminalisointi Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa
Viime vuosina hiviin liittyvät tuomiot ovat lisääntyneet Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Mary Anne Roach esitteli tutkimuksen, jossa tarkasteltiin hivin kriminalisoinnin ja stigman yhteyttä näillä alueilla. Niissä maissa, joissa hiviin liittyviä tuomioita oli eniten, oli myös suurempi todennäköisyys kokea rakenteellista stigmaa esimerkiksi oikeusjärjestelmässä, työelämässä ja terveydenhuollossa. Paljon tuomioita oli Venäjällä, eniten kuitenkin Valko-Venäjällä ja Tadžikistanissa. Tiedämme jo aikaisemmista kriminalisointia koskevista tutkimuksista, että hivin kriminalisointi lisää terveysriskejä, heikentää hiv-positiivisten hyvinvointia ja voimistaa heidän kokemaansa syrjintää.
Stigmaa taklaamassa jalkapallon avulla Ugandassa
Kennedy Stephen Sekabira kertoi mielenkiintoisesta ja käytännönläheisestä tutkimuksesta, jossa pyrittiin vähentämään nuorten ugandalaisten hiv-positiivisten kokemaa sisäistettyä stigmaa jalkapallon kautta.
Nuoret osallistuivat jalkapalloharjoituksiin, jotka oli suunniteltu avaamaan keskustelua stigmasta. Hiviin littyviä teemoja käytiin läpi sekä pelin aikana että pelien jälkeisissä purkutuokioissa. Tuokioissa käsiteltyjä aiheita olivat itsestigman tunnistaminen, itsehoitotekniikat, U=U (lääkitty hiv ei tartu), mistä löytää lisätukea hoitoon sitoutumiselle ja henkiselle hyvinvoinnille sekä omista haasteista puhumisen tärkeys. Lisäksi järjestettiin kaksi jalkapalloturnausta, jotka tavoittivat yhteensä 608 osallistujaa, joissa jalkapallon rinnalla tarjottiin terveyspalveluja. Näitä jalkapallotreenejä pidettiin hiv-poliklinikoilla, terveyskeskuksissa, vertaisryhmien tapaamisissa ja yhteisöjen tapaamispaikoissa.
Tämä interventio tuotti todella myönteisiä tuloksia osallistujien henkiselle hyvinvoinnille. Tutkimuksessa todettiin, että tällaiset räätälöidyt, jalkapalloon perustuvat tuokiot ovat tehokas keino nuorten hiv-positiivisten itsestigman vähentämiseksi, erityisesti keskustelujen avaamiseksi itsestigman tunnistamiseen, itsehoitoon ja stigman vähentämiseen sekä hoitoon sitoutumiseen liittyen. Osallistujien kokema arvottomuuden tunne väheni (30 % -> 20 %), samoin kuin hiv-tartunnan aiheuttama syyllisyyden kokemus (28 % -> 20 %). Jalkapallojoukkueessa pelaamisen aiheuttama ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne yhdistettynä urheilun hauskoihin elementteihin antoivat nuorille osallistujille mahdollisuuden rentoutua ja avautua vertaisryhmälleen ja hakea uudenlaista lisätukea itselleen.
Stigma ja syrjintä terveydenhuollossa Euroopassa
Teymur Noori toi eurooppalaista näkökulmaa stigmaan ja syrjintään liittyvään keskusteluun esittelemällä kyselytutkimuksen, jonka vastaajina oli yhteensä 18 430 terveydenhuollon ammattilaista 54 eri Euroopan maasta. Tutkimuksessa mitattiin terveydenhuollon ammattihenkilöstön tietoja hivistä, hivin kanssa elämisestä ja hivin hoidosta. Tulokset osoittavat, että yli puolella vastaajista oli puutteelliset tai kokonaan puuttuvat tiedot hiv-lääkityksestä ja siitä, että lääkitty hiv ei tartu. Edelleen yli puolet vastaajista kertoi, että olisi huolissaan tartuntariskistä, jos hoitaisi hiv-positiivista potilasta. Vastaajista 8 % kertoi välttävänsä fyysistä kontaktia hiv-positiivisten kanssa, ja 26 % käyttäisi tuplahansikkaita hoitotilanteessa. Kysyttäessä siitä, olivatko vastaajat koskaan todistaneet syrjiviä kommentteja tai epäasiallista puhetta hiv-positiivisista potilaista terveydenhuollossa, 30 % vastasi myöntävästi. Stigman ja syrjinnän kitkemiseksi tarvitaan vielä valtavasti työtä myös Euroopassa. Raportoimme tutkimuksen tuloksia Suomen osalta myöhemmin syksyllä tarkemmin.
