Tekijä: admin

Parikymmentä suomalaista on saanut ”jatkoaikaa” uudentyyppisen hiv-lääkkeen ansiosta. Helsingin Sanomat kirjoittaa uudesta hiv-lääkkeestä, jota on käytetty Suomessa viime kesästä alkaen.

Viime vuonna saatiin käyttöön jopa kaksi aivan uutta lääkeluokkaa: integraasin estäjät, joista ensimmäinen on raltegraviiri (Isentress), sekä CCR5-estäjät, joista ensin ehti maravirokki (Celsentri). Molempien kohde on aivan eri kuin tähän asti käytössä olleilla lääkkeillä. Raltegraviiri estää hi-viruksen integraasientsyymiä siirtämästä viruksen perimää solun perimään, ja samalla viruksen lisääntyminen estyy. Maravirokki taas estää virusta kiinnittymästä solun pintaan.

Raltegraviiri on dosentti Matti Ristolan mielestä hyvin merkittävä lääke. ”Suurin apu siitä on ollut niille potilaille, joiden viruskannat ovat olleet vastustuskykyisiä olemassa olleille lääkkeille. Suomessakin on parikymmentä tällaista potilasta. Huonokuntoisimmat heistä olisivat saattaneet menehtyä, jos uutta lääkettä ei olisi löydetty. Kyseinen lääke on antanut monille mahdollisuuden uuteen elämään”, Ristola kertoo Helsingin Sanomissa.

Ristolan mukaan vanhemmista lääkkeistä on tullut epämiellyttäviä sivuvaikutuksia, kuten korkeita veren rasva-arvoja ja verenpainetta. Raltegraviirin kohdalla mahdolliset sivuvaikutukset ovat vielä hämärän peitossa.

Torstaina The New England Journal of Medicinessä julkaistun tutkimuksen mukaan raltegraviiri yhdessä optimoidun lääkityksen kanssa vähensi virusten määrää selvästi paremmin kuin pelkkä optimoitu lääkitys. Koehenkilöinä oli noin 700 multiresistenttiä hiv-positiivista. Raltegraviiri + optimoitu lääkitys -ryhmässä virusmäärä laski 50:n alle noin 62 prosentilla, lumelääke + optimoitu lääkitys -ryhmässä 35 prosentilla.

hs.fi |nejm.org |positiiviset.fi/Isentress |positiiviset.fi/Celsentri |positiiviset.fi/Hiv-lääkkeet

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) tuomitsi 17. heinäkuuta Suomen valtion maksamaan lähes 14.000 euron vahingonkorvauksen sekä oikeudenkäyntikulut sairaanhoitajalle, jonka potilastiedot levisivät liian laajalle sairaalassa.

Sairaanhoitaja työskenteli 1989–1994 samassa sairaalassa, jossa hän oli hoidettavana hiv-tartunnan johdosta. Vuoden 1992 alkupuolella hän alkoi epäillä, että työyhteisössä tiedetään hänen sairaudestaan. Kun hän kertoi tästä lääkärilleen, muutettiin hoitavan klinikan järjestelmää niin, että vain hoitavat henkilöt pääsevät potilastietoihin. Sairaanhoitajan henkilöyskin vaihdettiin hänen potilastietoihinsa.

Vuonna 1995 työnantaja ei enää uusinut sairaanhoitajan työsopimusta. Hän valitti tietovuodosta vuonna 1996 lääninhallitukseen, joka vaati sairaalaa selvittämään, kuka oli käsitellyt hänen potilastietojaan. Sairaalan mukaan tätä oli mahdotonta selvittää, samoin kuin sitä, oliko kukaan ylipäätään hänen tietojaan tutkinut.

Lääninhallitus oli 1997 samaa mieltä, mutta kehotti sairaalaa parantamaan tietosuojaa niin, että kaikista potilastietojen katselijoista jää tieto. Sairaala toteutti parannuksen maaliskuussa 1998, mistä lähtien kaikki potilastietoja katselleet voitiin jäljittää jälkikäteen.

Toukokuussa 2000 sairaanhoitaja vaati käräjäoikeudessa sairaanhoitopiirin kuntayhtymältä korvausta taloudellisista menetyksistä ja henkisistä kärsimyksistä, koska rekisterinpitäjä ei ollut pystynyt suojaamaan hänen tietojaan.

Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen huhtikuussa 2001 sillä perusteella, että hoitajalla ei ollut näyttöä hänen potilastietojensa laittomasta katselusta. Käräjäoikeudella oli käytössään muun muassa tietosuojavaltuutetun lausunto.

Päätös pysyi maaliskuussa 2002 hovioikeudessa samoin perustein, vaikka hovi katsoi, että kantajan kertomus työtovereiden vihjailuista oli uskottava. Hovioikeus määräsi hakijan maksamaan oikeudenkäyntikuluja noin 5300 euroa.

Sairaanhoitaja haki valitusoikeutta korkeimpaan oikeuteen muun muassa sillä perusteella, että hänen oikeuttaan yksityiselämän kunnioittamiseen oli loukattu. Korkein oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen joulukuussa 2002.

Kesäkuussa 2003 sairaanhoitaja vei asian EIT:een vedoten artiklaan 8 (Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) Euroopan yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi.

EIT tuomitsi artikla 8:n nojalla Suomen valtion maksamaan hakijalle 5770 euron korvauksen taloudellisista menetyksistä, 8000 euron korvauksen ei-taloudellisista menetyksistä sekä 20.000 euroa korvauksena oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

EIT katsoi, että hakija oli hävinnyt siviilioikeudessa, koska hänellä ei ollut mahdollisuutta osoittaa potilastietojen päässeen vääriin käsiin. Tämä taas johtui sairaalan puutteellisesta henkilörekisterilain noudattamisesta. Asiaankuulumattomat henkilöt pääsivät katselemaan potilaan tietoja, eikä siitä jäänyt tietoa mihinkään. EIT:n mukaan suomalaiset tuomioistuimet eivät antaneet tälle riittävää painoa.

Vastauksessaan EIT:lle Suomen hallitus ei selittänyt, miksi sairaala oli menetellyt väärin.

hs.fi |tietosuoja.fi |Ulkoasianministeriön tiedote |EIT:n tuomio (doc) (engl.)

Euroopan komissio on myöntänyt Abbott-yhtiölle myyntiluvan lapsille tarkoitetulle Kaletra-tabletille.

Kaletra on ainoa olemassaoleva proteaasinestäjäyhdistelmä. Normaali Kaletra-tabletti sisältää 200mg lopinaviiria ja tehosteena on 50 mg ritonaviiria. Lasten Kaletrassa pitoisuudet ovat 100mg ja 25mg.

Yhdysvaltojen lääkeviranomaiset antoivat pienen pitoisuuden Kaletralle myyntiluvan 1.12.2007. Sen jälkeen Abbott-yhtiö on toimittanut lääkettä maihin, jotka ovat ottaneet sitä vastaan erityisluvalla. Kehitysmaissa Kaletraa myydään nimella Aluvia.

Uuden annoskoon takia Kaletraa on helpompi annostella lapsille. Toisin kuin nestemäinen Kaletra se ei vaadi jääkaappisäilytystä. Hinta on puolet tavanomaisen Kaletran hinnasta.

abbott.fi

Kyselytutkimus hiv-positiivisuudesta työpaikoilla kertoo hivin olevan vielä vieras ja pelottava asia. Työnantajan edustajista 15 % katsoo, ettei heidän työyhteisöönsä palkattaisi hiv-positiivista. Toisaalta hiv-positiivisista 75 % ei näe tartunnan vaikuttavan heidän työntekoonsa mitenkään.

Positiiviset ry teetti kyselytutkimuksen huhti-toukokuussa 2008. Tutkimuksella kartoitettiin työnantajien ja hiv-positiivisten työntekijöiden näkemyksiä hiv-positiivisuudesta työelämässä. Haluttiin selvittää muun muassa, onko työpaikoilla syrjintää, vaaditaanko rekrytoinneissa hiv-testitulos, onko hiv-positiivisuudella vaikutusta etenemiseen työelämässä ja uskaltaako positiivisesta testituloksesta kertoa työpaikalla tai työterveyshuollossa.

Kyselyyn vastasi 304 henkilöstöalan ammattilaista ja 70 hiv-positiivista.

Henkilöstöalan edustajista 15 % arvioi, ettei heiltä löydy työpaikkaa hiv-positiiviselle ja vielä suurempi joukko arvioi tartunnan vaikuttavan jonkin verran rekrytoinnissa. ”Mahdollisesti joku työtehtävä jäisi saamatta”, ”kokonaisuus ratkaisee” ja ”en ole varma” olivat monen suomalaisen yrityksen henkilöstöhallinnon edustajien vastauksia kysymykseen, estääkö hiv-positiivisuus työpaikan saamisen.

Työnantajapuolella vierastettiin hiv-positiivisia mahdollisten tapaturmien ja poissaolojen vuoksi. Epäiltiin myös, ettei yritys kestä hiv-positiivisen mukanaan tuomaa eläkerasitusta tai että asiakkaat karsastaisivat hiv-positiivista.  Lisäksi vedottiin hiv-positiivisia koskeviin matkustusrajoituksiin. Hiv-tartunnan saaneet eivät saa matkustaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Kiinnostava joukko olivat ne henkilöstöhallinnon edustajat, joiden mielestä hiv-positiiviselle itselleen on parempi olla päätymättä töihin juuri heidän yritykseensä.

Kyselyyn vastanneista hiv-positiivisista miltei 90 % on säännöllisesti työelämässä. Heistä lähes jokaiselle työ oli merkittävä elämänlaatua kohentava tekijä. Joillekin työelämä oli paikka ladata sosiaalisia akkuja, joiden voimalla kestää taas yksinäisyyden vapaa-ajalla.

Hiv-positiivisista 75 % ei kokenut tartunnan vaikuttavan mitenkään heidän työntekoonsa.  Lähes viidesosa oli kertonut hiv-statuksestaan työnantajalle, mutta suurin osa salaa tiedon, koska pelkää sen leviävän työyhteisöön. Potkujakin pelättiin, mutta vielä suurempi osa uskoi tiedon vaikuttavan negatiivisesti etenemismahdollisuuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Ei haluttu kommentteja ”et sitten juo minun kahvikupista”.

Merkittävä tieto oli, että hiv-positiiviset eivät uskalla hakea uutta työpaikkaa ja kehittää itseään ja uraansa etsimällä uusia haasteita. Koska hiv-tartunta on monelle yrityksen edustajalle pelottava ja vieras asia, ”joutuisi valehtelemaan, että kaikki on ok”.

Moni totesi, että taudeista kysytään aina, eli vaikka lainsäädäntö kieltää syrjimisen työpaikalla terveydentilan vuoksi, on hiv-positiivisilla asiasta toisenlainen näkemys ja kokemus. ”Potkut tuli” ja ”kenkää sais, jos pomo tietäis”. Hiv on suomalaisilla työpaikoilla vieras ja etäinen asia niin työnantajan edustajille kuin työntekijöillekin.

Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta (Hyks) kerrotaan, että toukokuussa siellä syntyi sadas terve lapsi hiv-positiiviselle äidille. Hivin tarttuminen äidistä lapseen on voitu estää joka kerta, kun äidin infektio on ollut tiedossa ennen synnytystä. Ilman asianmukaista hoitoa 25–30 % hiv-positiivisten äitien lapsista saisi infektion raskauden tai synnytyksen aikana.

Hiv voi tarttua äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. Äidin lääkehoidon avulla äidin veren viruspitoisuus saadaan matalalle tasolle. Hivin lääkehoito ja taudin ennuste ovat parantuneet niin paljon, että monet naiset haluavat ja voivat tulla äideiksi hiv-tartunnastaan huolimatta.

Äitien hiv-tartunnoista noin 40 % tulee ilmi neuvolassa raskauden alussa otettavassa verinäytteessä. Suomen neuvoloissa seulonta toimii ja äidit osallistuvat testeihin hyvin — 99,8 % äideistä osallistuu seulontaan.

Äidin lääkehoito aloitetaan tavallisesti ennen viimeistä raskauskolmannesta. Jos hiv-lääkitys on ollut käytössä jo ennen raskautta, lääkitystä muutetaan tarvittaessa mahdollisimman hyväksi sekä sikiölle että äidille. Moniammatillisen tiimin voimin myös muut lapsen saamiseen liittyvät riskitekijät pyritään minimoimaan.

Synnytyksessä lapsen altistumista äidin verelle vältetään. Tartuntariskin vuoksi hiv-positiiviset äidit eivät imetä, vaan vauvat syövät äidinmaidonkorviketta. Synnytyksen jälkeen lapset saavat hivin tarttumista ehkäisevää lääkehoitoa ja käyvät seurannassa Lastenklinikalla.

Hiv-positiivisen äidin lapset saavat äidiltään raskauden aikana hiv-vasta-aineita. Nämä äidiltä saadut vasta-aineet katoavat lapsen elimistöstä vähitellen puolentoista vuoden ikään mennessä. Lapsen mahdollinen tartunta voidaan todeta geenimonistustestillä. Jos geenimonistustestit säilyvät negatiivisina puolen vuoden ikään saakka, vauva ei ole saanut tartuntaa.

Hiv-positiiviset äidit tulevat hyvin erilaisista taustoista ja sosiaalisista ryhmistä. Heitä yhdistää halu tehdä parhaansa lapsensa hyväksi, ja he ovat hyvin motivoituneita toteuttamaan tarkkuutta ja säännöllisyyttä vaativaa lääkehoitoa.

Hieno tulos hiv-positiivisten äitien vauvojen infektion ehkäisyssä on Hyksin mukaan tulosta moniammatillisesta yhteistyöstä. Hoidon aikana käydään lävitse jokaisen äidin raskaudenaikainen lääkitys, mietitään synnytyksen hoito ja infektion estolääkitys lapselle. Työhön osallistuu infektio-, synnytys- ja lastenlääkäreitä, sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.

hus.fi