New Yorkilaisen naisen hiv remissiossa 14 kuukauden jälkeen kantasolusiirrosta
CROI 2022 –konferenssi järjestetään vain verkossa tapahtuvana retrovirusten ja opportunisti-infektioiden asiantuntijoiden kokoontumisena helmikuun 24. asti. Konferenssin ohjelma sisältää paljon ajankohtaista korona-virusepidemian seurantaan liittyvää tutkimusta, mutta myös paljon kiinnostavaa hi-viruksen suhteen.
Sunnuntain 13. helmikuuta avauspuheenvuorossa ikääntyminen nousi jälleen hiv-tutkimuksen tärkeäksi osa-alueeksi. “Me olemme yhä täällä”, Marc Thompson Lontoon PrEPsteristä sanoo ja kutsuu hiv-positiivisia ‘näkymättömäksi sukupolveksi’. Yhteisöllä on avainrooli ei pelkästään oikeuksien puolustamisessa, vaan myös itse hiv-tutkimuksessa.
Koko väestön näkökulman lisäksi konferenssissa on kuultu myös useita puheenvuoroja siitä, miten rokotteet ovat vaikuttaneet hivin kanssa eläviin. Merkittävää hiv-positiivisten näkökulmasta on se, että tehosterokotteiden on todettu antavan hyvän suojan koronataudin vakavia muotoja vastaan niille positiivisille, joiden auttajasolumäärä on pieni.
CROI 2022 raportoidaan kolmannesta potilaasta, jolla kantasolujen siirto näyttää parantaneen hiv-infektion. Luuydinperäisen leukemian hoidon yhteydessä syöpäpotilas oli saanut kantasolusiirron sellaiselta luovuttajalta, jolla on harvinainen muutos solujen rakenteessa, mikä estää hi-viruksen tunkeutumisen soluun.
CROI –konferenssin oma sivusto: CROI 2022 Koosteita konferenssista helposti luettavassa muodossa: Aidsmap –sivustolla.
Ovatko laajasti neutralisoivat vasta-aineet avain hiv-tartunnan ehkäisevän rokotteen läpimurtoon?
Hi-viruksen tartunnan estävän rokotteen ensimmäiset kokeet on aloitettu testiryhmiin osallistuville ihmisille. Testattavassa rokotteessa käytetään samaa teknologiaa kuin korona-rokotteissa. Rokote opettaa puolustusjärjestelmälle viruksen ihmisen soluun käyttämän proteiinin rakenteen. Sen seurauksena immuunijärjestelmä alkaa tuottamaan vasta-aineita proteiinille. Hiv-rokotteen ensimmäisessä testivaiheessa tutkitaan, luovatko rokotteen ensimmäiset annokset ja vahvistusannokset vasta-aineita ihmisen puolustusjärjestelmän B-soluiksi nimitetyissä soluissa ja vaikuttavatko ne hi-viruksen eri kantoihin.
Myös jo tartunnan saaneen hiv-positiivisen kehossa syntyy vasta-aineita. Nämä vasta-aineet kohdistuvat yleensä sellaisiin viruksen osiin, jotka ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Tästä syystä ihmisen omat vasta-aineet eivät tunnista viruksen uusia muunnoksia. Silti on huomattu, että jotkut hiv-positiiviset kehittävät luonnostaan vasta-aineita, jotka kohdistuvat viruksen immuunijärjestelmään kätkeytyviin osiin.
Uudentyyppisiä mRNA -rokotteita on helppo valmistaa nopeasti ja ne hajoavat kehossa nopeasti, jolloin niiden aiheuttamat sivuvaikutukset ovat epätodennäköisiä. Ensimmäiset rokotteet muodostivat niin vahvan vasteen, että se muodosti ongelman tutkimuksen alkuvaiheissa. Kehitystyössä vastetta on saatu lievemmäksi.
Sosiaalisessa mediassa on esiintynyt huolestuneita kannanottoja, että rokotteissa käytetty teknologia muuttaa ihmisen geenejä. Viestinviejä RNA-ketjut (ribonukleiinihapot) ovat kaikkialla esiintyviä lyhyitä nukleiinihappoketjuja, jotka toimivat solujen viestinviejinä. mRNA -lyhenteessä ‘m’ tarkoittaa englanninkielistä sanaa ‘messenger’ – viestinviejä. Ne tulkitsevat perimän (DNA:n) ohjeita ja kuljettavat ne soluihin ohjaamaan niitä valmistamaan tiettyä proteiinia. Ne eivät pysty toimimaan päinvastaiseen suuntaan ja muuttamaan geenejä.
Koronarokotteen tapauksessa rokotteen viestinviejä-proteiinit ohjeistavat soluja muodostamaan koronan piikkiproteiinia, mikä saa puolestaan kehon valmistamaan omat vasta-aineet virukselle. Hiv-rokotteessa tarvitaan suurempi valikoima viruksen proteiineja, että ihmisen keho pystyy tuottamaan toimivan vasta-aine vasteen virukselle. Viestia vievä RNA ohjeistaa tässä tapauksessa soluja tuottamaan useita hi-viruksen partikkeleita (virus-like particles – VLPs). Tätä tekniikkaa käytetään papillomavirusrokotteissa. Rokote ei sisällä viruksen kopioitumisohjetta. Siksi se ei voi aiheuttaa hiv-infektiota.
Rokotteita kehitettäessä eläinkokeet ja ensimmäiset (faasi-1) kokeet ihmisillä tuovat esiin toimimattomat vaihtoehdot ja vaikutusmekanismit. Tämä voi viedä vuosia. Ainoastaan kokeilla voidaan todeta, synnyttääkö rokote riittävän vasteen hi-viruksen tarttumiseen tai hiv-infektion lieventymiseksi.