Hivin hoito
Hiviin on olemassa toimiva lääkitys, jonka avulla hiv-positiivinen voi elää hyvää ja tervettä elämää. Hiv-positiivisen elinajanodote on sama kuin hiv-negatiivisilla ja toimiva hiv-lääkitys estää hivin tarttumisen.
Suomessa hiviä hoidetaan erikoissairaanhoidossa, asuinpaikasta riippuen joko keskussairaaloiden tai yliopistollisten sairaaloiden infektiopoliklinikoilla.
Hiv-tartunnan toteamisen jälkeen niin kutsutulla ensikäynnillä infektiopoliklinikalla otetaan erilaisia verikokeita (hi-virusmäärä, CD4-solumäärä ja mahdolliset hiv-lääkeresistenssit muiden perusverikokeiden lisäksi). Verikokeilla selvitetään hiv-infektion tilanne sekä yleistä terveydentilaa. Ensikäynnillä lääkäri myös selvittää, että hiv-tartunnan saanut on motivoitunut ja sitoutunut lääkehoidon toteuttamiseen.
Jokaiselle pyritään löytämään paras mahdollinen lääkehoito ja siksi lääkäri selvittää tartunnan saaneen elämäntilannetta, kuten esimerkiksi päivärytmiä. Hiv-lääkityksen valinnassa huomioidaan naisten kohdalla myös mahdolliset suunnitelmat tulla raskaaksi, jotta kyetään valitsemaan myös sikiölle turvallinen lääkitys.
Toimivalla lääkityksellä oleva henkilö käy yleensä kahdesti vuodessa seurannassa. Tällöin selvitetään lääkityksen toimivuus ja yleinen terveydentila erilaisin laboratoriotestein ja mahdollisin kuvantamistutkimuksin. Verinäytteistä voidaan tutkia mm. sisäelinten tila ja toimivuus. Poikkeavuudet huomataan varhaisessa vaiheessa ja tämä auttaa parantamaan elämänlaatua ja parhaassa tapauksessa pidentää elämää, koska varhainen sairauksien toteaminen helpottaa niiden hoitoa ja auttaa sairauksien ehkäisyssä, niiden paranemisessa ja kroonisten sairauksien hallinnassa.
Hiv-lääkitys
Toimivalla hiv-lääkityksellä olevat voivat odottaa elävänsä yhtä kauan kuin väestö keskimäärin.
Hiv-infektiota hoidetaan yhdistelmälääkityksellä, johon kuuluu useimmiten 2–3 eri lääkeainetta. Hivin hoidossa on käytössä jo yli 30 erilaista lääkettä, minkä ansiosta jokaiselle löytyy sopiva lääkitys. Lääkeyhdistelmä estää viruksen lisääntymisen ja laskee veren hi-viruspitoisuuden mittaamattomalle tasolle. Tämä tarkoittaa, että virusta ei voida mitata verestä mittauskynnystä ylittävää määrää. Suomessa käytetään erittäin herkkää mittaria, jonka mittauskynnys on 20 viruskopiota / ml. Maailmalla on yleisesti käytössä mittari, jonka mittauskynnys on 50 viruskopiota /ml. Hivin tarttumiseen liittyvissä tutkimuksissa käytetään mittausrajana 200 viruskopita /ml.
Hivin hoitoon käytetään yleisimmin tabletteja. Vuonna 2021 on otettu käyttöön myös pitkävaikutteisempi pistettävä hiv-lääke. Pistettävä lääkitys aloitetaan ensin tablettimuotoisena mahdollisten haittavaikutusten selvittämiseksi. Jos lääkäri toteaa, että pistettävä lääke sopii ja on tehokas, lääkettä pistetään jatkossa kahden kuukauden välein. Pistos käydään ottamassa terveydenhuollossa, eikä sitä ainakaan toistaiseksi voi injektoida itse.
Hiv-lääkityksen toimivuutta seurataan alussa testaamalla mm. hi-virusmäärä. Alussa myös varmistetaan, että lääkitys ei aiheuta ongelmia ja kaikki sisäelimet toimivat hyvin myös lääkityksen aikana. Kun lääkitys on toimiva ja turvallinen sekä virukset ovat mittaamattomissa, seurantaa harvennetaan.
Hoitavalla lääkärillä on tarvittava asiantuntemus ja tieto määrätä jokaisen yksilölliseen tarpeeseen sopivat lääkkeet. Lääkkeiden valintaan vaikuttaa esim. hiv-positiivisen käyttämä muu lääkitys.
Hiv-lääkkeet ovat hyvin siedettyjä ja laajasta valikoimasta löytyy jokaiselle sopiva lääkitys. Suomessa kaikille hiv-positiivisille on löydetty sopiva lääkitys.
Muiden sairauksien hoitamiseen määrättävien lääkkeiden yhteensopivuus hiv-lääkkeiden kanssa on aina tarkistettava hoitavalta lääkäriltä, jotta vältytään mahdollisilta lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista. Jokainen hiv-positiivinen kuitenkin päättää, kertooko esimerkiksi työterveyshuoltoon hiv-tartunnastaan. Kertomista kuitenkin suositellaan, sillä näin voidaan varmistaa lääkkeiden turvallinen käyttö.
Hiv-lääkkeiden ja muiden lääkkeiden yhteisvaikutuksista on koottu englanninkielinen tietokanta Liverpoolin yliopiston internet-sivuille. Tietokanta on kattava, mutta ei täydellinen. Lääkkeiden kauppanimet vaihtelevat maasta toiseen. Lääkkeessä olevat vaikuttavat aineet on toinen tapa etsiä yhteisvaikutustietoja. Tietokanta löytyy täältä.
Miten lääkitys aloitetaan?
Hiv-lääkitys aloitetaan mahdollisimman pian tartunnan toteamisen jälkeen, heti kun tartunnan saanut on valmis sitoutumaan jokapäiväiseen, elinikäiseen lääkitykseen. Lääkehoidon aloitusajankohta päätetään yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Hiv-positiivisella on yleensä harkinta-aikaa ennen lääkityksen aloittamista, sillä sitoutuminen lääkkeiden säännölliseen ottamiseen on erittäin tärkeää, jotta vältetään resistenttien hi-viruskantojen muodostumista. Resistenttejä hi-viruskantoja voi muodostua, jos lääkkeiden ottaminen on epäsäännöllistä.
Hoitavan lääkärin kanssa mietitään ja yhdessä päätetään lääkityksestä ja sen aloittamisesta jokaisen yksilöllisen tilanteen mukaisesti. Lääkkeet haetaan sairaala-apteekista (HUS) tai ne saa hoitajan vastaanotolta. Hiv-lääkkeitä ei saa tavallisesta apteekista.
Pistettävä hiv-lääkitys
Viimeisimpänä markkinoille on tullut pitkävaikutteisempia, pistettäviä hiv-lääkkeitä. Pistettävä hiv-lääkitys on saatavilla Suomessa. Kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa, mikäli pistettävän lääkityksen aloittaminen kiinnostaa. Pistettävä prep ei ole käytössä Suomessa.
Miten pistettävä lääkehoito aloitetaan?
Lääkitys aloitetaan pistettävän lääkkeen vaikuttavien aineiden, rilpiviriinin ja kabotegraviirin, tablettihoidolla. Aloittamalla vaikuttavien aineiden tablettihoidolla varmistetaan, että mahdollisiin ongelmiin, kuten allergiseen reaktioon pystytään reagoimaan tablettihoidon keskeytyksellä tarvittaessa nopeasti.
Pistoshoitoon voidaan siirtyä, kun hoidon siedettävyys on ensin varmistettu tablettihoidolla. Tämän jälkeen annetaan ensimmäiset pistokset. Ensimmäisen ja toisen pistoskerran välillä on yksi kuukausi, minkä jälkeen siirrytään kahden kuukauden pistoväliin.
Pistettävä lääkitys voidaan aloittaa vasta, kun virukset ovat mittausrajan alapuolella. Eli, jos lääkitys aloitetaan vasta diagnosoidulle henkilölle, jolla virukset ovat mitattavissa, täytyy ennen pistettävän lääkkeen aloittamista virukset hoitaa jollain muulla kolmen lääkkeen yhdistelmällä mittaamattomiin. Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa pistettävä lääkitys.
Miten lääke käytännössä pistetään?
Lääkeaineet viedään kehoon kahtena erillisenä pistoksena. Toinen lääkkeistä on säilytettävä kylmässä, eikä niitä voi yhdistää. Pistoskohta on pakarassa ja pistoksen voi antaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö. Näin ollen hoitomuodossa tulee enemmän käyntejä sairaanhoitajalle.
Jokaiselle pistoskerralle on lääkkeen tehon varmistamiseksi tultava kahden kuukauden väleissä +/- 1 viikon ikkunassa. Lääkeainetta on kehossa pitkään viimeisen pistoksen jälkeenkin ja jos lääkitys vaihdetaan toiseksi, on se tehtävä ajoissa, ettei hi-virus liian pienen lääkeainepitoisuuden aikana kehitä resistenssiä. Tällä hetkellä tutkitaan vielä pidempiä hoitovälejä.
Mistä nykyiset pistettävät lääkkeet koostuvat?
Lääkkeen kaksi vaikuttavaa osaa ovat kabotegraviiri ja rilpiviriini. Kabotegraviiri on integraasin estäjä, jonka molekyylirakenne on lähellä aiemmissa lääkeyhdistelmissä käytössä ollutta dolutegraviiria. Rilpiviriini on yleisesti hyvin siedetty käänteiskopioinnin estäjä.
Onko pistettävä lääke tehokas?
Pistettävä lääke on tehokas. Kahden vaikuttavan aineen lääkityksen käyttö ja tutkimus ovat pitkällä myös muita linjoja pitkin kuin pistettävän lääkkeen osalta. Lääkekuorman vähentämisestä on potilaalle hyötyä. Pistämällä annettavassa lääkityksessä ainakin sisäelinten kuormitus vähenee.
Eikö pitkä annosteluväli vaikuta lääkkeen tehoon?
Pitkä annosteluväli ei vaikuta lääkkeen tehoon. Juuri annosteluvälin pidentämistä haettiin lääketutkimuksissa, ja ne on asianmukaisesti tehty. Annosteluväleistä huolimatta lääkeaineen pitoisuus kehossa säilyy riittävän tasaisena ja suurena.
Onko pistoskohta arka? Voiko se näkyä ulkopuolisille?
Pistoskohdassa tuntuu usein arkuutta 1–2 päivää, samaan tapaan kuin rokotusten jälkeen. Molemmissa pistoksissa kehoon viedään 3 ml lääkeainetta. Lääketutkimusryhmiin osallistuneet ovat kokeneet, että arkuus vähenee pistoskertojen karttuessa. Joillekin voi tulla pieni mustelma pistoskohtaan, mutta tämäkään ei ole mitään tavallisesta pistoksesta, kuten rokotuksesta poikkeavaa.
Mitä hyötyjä pistettävästä lääkkeestä on?
Päivittäisen muistutuksen hiv-infektiosta pillerin tai usean pillerin ottamisen muodossa jäämisen pois on koettu parantavan elämänlaatua. Kun lääkeaineen kantaa kehossaan, ei sen pitoisuudesta kehossa tarvitse koko ajan muistella tai pelätä, että joku asiaton tutkii lääkepurkkien sisältöä. Pistettävä lääke voi näin ollen olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi paljon matkustaville hiv-positiivisille.
Monet pistettävälle lääkitykselle siirtyneet kokevat, että kun päivittäisestä lääkkeiden otosta ei enää ole tarvinnut huolehtia, ei hiv ole enää leimannut elämää niin paljon. Samoin heille, joille hiv-lääkkeiden säilyttäminen kotioloissa on aiheuttanut ongelmia, lääkeaineen kantaminen omassa kehossa on ollut helpotus.
Onko pistettävä lääke parempi kuin aiemmat lääkkeet?
Suun kautta otettavat lääkkeet ovat edelleen tehokkaita. Lääkityksestä ja sen muodosta keskustellaan ja sovitaan aina infektiolääkärin kanssa.
Mikä voi estää pistettävän lääkityksen aloittamisen?
Vasta-aiheita lääkitykselle ovat jollekin vaikuttavista aineista resistenssi virus, yliherkkyys jollekin lääkkeen sisältämälle aineelle tai naisilla raskauden aie tai raskaus.
Miten hiv-lääkitys vaikuttaa elämään?
Lääkitty hiv ei tartu!
Toimivan lääkityksen ansiosta hiv-positiivinen voi elää tavallista, hyvää elämää. Voi olla parisuhteessa, perustaa perheen, saada lapsia, toimia melkein missä ammatissa hyvänsä ja ottaa vaikkapa pankkilainaa.
Hiv-lääkkeistä osa vaatii toimiakseen esimerkiksi pienen määrän ravintoa, osan kanssa on syötävä tietty määrä kaloreita. Lääkäri antaa tarkat ohjeet lääkkeiden käytöstä, kun lääkitys aloitetaan. Lääkityksestä voi aina pulmatilanteissa, tai vain varmistaakseen ymmärtäneensä ohjeet lääkkeiden ottamisesta oikein, kysyä hoitoa antavan tahon henkilökunnalta.
Lääkehoidon keskeytyksetön jatkuminen
Hivin lääkehoito vaatii lääkkeiden säännöllistä ottamista joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Hiv-lääkityksen keskeytyksetön jatkuminen on välttämätöntä.
Koska on kuitenkin mahdollista, että ihminen joutuu pitkäaikaisesti tajuttomaksi esimerkiksi onnettomuuden tai sairauskohtauksen johdosta, olisi tieto hiv-tartunnasta hyvä olla oman sairaanhoitopiirin tietokannassa. Tämä varmistaa lääkityksen jatkumisen odottamattomissakin tilanteissa. Kanta.fi-palvelussa voi antaa suostumuksen siihen, mitä tietoja itsestä antaa terveydenhuollon ammattilaisille. Terveydenhuollon henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus, jonka rikkominen on sanktioitu erittäin vahvasti. Lisätietoja Kanta.fi -palvelusta löytyy täältä.
Ajan kuluessa lääkkeiden ottamisesta tulee rutiinia, joka kuuluu olennaisena osana elämään. Lääkkeiden ottaminen saattaa olla ainoa asia, joka muistuttaa hiv-positiivisuudesta tavallista arkea elettäessä.
Tilaisuudessa tehdään tiivis katsaus hivin hoidon historiaan aina ensimmäisestä kirjatusta tapauksesta alkaen.